HbA1c (glykoitunut hemoglobiini) on biomarkkeri, joka heijastaa keskimääräisiä verensokeritasoja viimeisen kahden tai kolmen kuukauden ajalta. Se muodostuu, kun glukoosi sitoutuu punasolujen hemoglobiiniin, ja toimii keskeisenä indikaattorina pitkäaikaiselle verensokerin hallinnalle. Kohonneet HbA1c-tasot viittaavat huonoon glukoosin säätelyyn, ja niitä käytetään yleisesti diabeteksen diagnosointiin ja hoidon seurannassa.
Korkea HbA1c-taso osoittaa tyypillisesti, että henkilön verensokeriarvot ovat olleet jatkuvasti normaalia korkeammat pidemmän aikaa. Tämä voi viitata hallitsemattomaan diabetekseen tai tarpeeseen muuttaa nykyistä diabeteksen hoitosuunnitelmaa. Se lisää myös diabetekseen liittyvien komplikaatioiden riskiä, mikä korostaa tarvetta tehokkaaseen verensokerin hallintaan.
Diabetesta sairastaville suositellaan yleensä HbA1c-arvojen testaamista 3-6 kuukauden välein. Tiheys voi vaihdella diabetestyypin ja diabeteksen hoidon laadun mukaan.
HbA1c-testit ovat keskeinen osa diabeteksen diagnosointia, sillä ne kuvaavat pikemminkin pitkän aikavälin glukoositasoja kuin lyhyen aikavälin tai päivittäisiä vaihteluita.
Ei, päivittäiset verensokerimittaukset antavat välittömät, lyhyen aikavälin glukoositasot, kun taas HbA1c kuvastaa keskimääräisiä verensokeriarvoja muutaman kuukauden ajalta. Molemmat ovat tärkeitä diabeteksen kokonaisvaltaisen hoidon kannalta.