Consultations

Consultations Website

GetTested Laboratory Test

GetTested Pet Test

GetTested Rapid Test

Supplements

GetTestedin DNA Hormoniterveystesti on edistyksellinen geneettinen analyysi, joka paljastaa tietoja kehosi hormoniterveydestä. Testissä tarkastellaan geenejä, jotka liittyvät tärkeisiin hormoneihin, kuten T3 (trijodityroniini), T4 (tyroksiini), vapaa T4, TSH (kilpirauhasta stimuloiva hormoni), testosteroni, biologisesti aktiivinen testosteroni, FSH (follikkelia stimuloiva hormoni) ja ghreliini. Tämä kattava testi antaa syvällistä tietoa siitä, miten kehosi tuottaa, säätelee ja käyttää näitä elintärkeitä hormoneja. Ymmärtämällä geneettiset taipumuksesi voit optimoida elämäntapasi, ruokavaliosi ja mahdolliset lisäravinteet parantaaksesi hormoniterveyttäsi.
Kenelle testi on hyödyllinen?
Hormoniterveyden optimoiminen on keskeistä hyvinvointisi kannalta, sillä se vaikuttaa muun muassa energiatasoihin, aineenvaihduntaan, mielialaan ja moniin muihin elämän osa-alueisiin. Tämä DNA-testi on ihanteellinen henkilöille, jotka haluavat ymmärtää omia hormonitasojaan, kokevat hormonivajeen tai -ylituotannon oireita tai ovat kiinnostuneita parantamaan terveyttään henkilökohtaisten hormonaalisten tietojensa avulla.
Miten testi suoritetaan?

Tilaa testi: Saat DNA Hormoniterveystestin helposti suoraan kotiisi.
Kerää näyte: Kerää sylkinäyte yksinkertaisten ohjeiden mukaan.
Palauta näyte: Lähetä näyte laboratorioon mukana tulevassa valmiiksi maksetussa palautuskuoressa.
Vastaanota tulokset: Saat yksityiskohtaisen digitaalisen raportin 6-8 viikon kuluessa, joka selittää geeniesi vaikutukset hormonitoimintaan ja tarjoaa henkilökohtaisia suosituksia.

Näyte ja yksityisyys
DNA ja alkuperäinen näytemateriaali tuhotaan analyysin jälkeen. Testissä ei ole mitään henkilökohtaista yhteyttä, vaan näyte yhdistetään vain yksilölliseen testitunnukseen, joka takaa täydellisen anonymiteetin. Laboratorio ei tiedä, kenelle näyte kuuluu, eikä tuloksia jaeta kolmansille osapuolille. Sinulla on myös mahdollisuus poistaa testituloksesi niiden saamisen jälkeen.

GetTestedin DNA Hormoniterveystesti on edistyksellinen geneettinen analyysi, joka paljastaa tietoja kehosi hormoniterveydestä. Testissä tarkastellaan geenejä, jotka liittyvät tärkeisiin hormoneihin, kuten T3 (trijodityroniini), T4 (tyroksiini), vapaa T4, TSH (kilpirauhasta stimuloiva hormoni), testosteroni, biologisesti aktiivinen testosteroni, FSH (follikkelia stimuloiva hormoni) ja ghreliini. Tämä kattava testi antaa syvällistä tietoa siitä, miten kehosi tuottaa, säätelee ja käyttää näitä elintärkeitä hormoneja. Ymmärtämällä geneettiset taipumuksesi voit optimoida elämäntapasi, ruokavaliosi ja mahdolliset lisäravinteet parantaaksesi hormoniterveyttäsi. 
Kenelle testi on hyödyllinen? 
Hormoniterveyden optimoiminen on keskeistä hyvinvointisi kannalta, sillä se vaikuttaa muun muassa energiatasoihin, aineenvaihduntaan, mielialaan ja moniin muihin elämän osa-alueisiin. Tämä DNA-testi on ihanteellinen henkilöille, jotka haluavat ymmärtää omia hormonitasojaan, kokevat hormonivajeen tai -ylituotannon oireita tai ovat kiinnostuneita parantamaan terveyttään henkilökohtaisten hormonaalisten tietojensa avulla. 
Miten testi suoritetaan?
Tilaa testi: Saat DNA Hormoniterveystestin helposti suoraan kotiisi. 
Kerää näyte: Kerää sylkinäyte yksinkertaisten ohjeiden mukaan. 
Palauta näyte: Lähetä näyte laboratorioon mukana tulevassa valmiiksi maksetussa palautuskuoressa. 
Vastaanota tulokset: Saat yksityiskohtaisen digitaalisen raportin 6-8 viikon kuluessa, joka selittää geeniesi vaikutukset hormonitoimintaan ja tarjoaa henkilökohtaisia suosituksia.
Näyte ja yksityisyys 
DNA ja alkuperäinen näytemateriaali tuhotaan analyysin jälkeen. Testissä ei ole mitään henkilökohtaista yhteyttä, vaan näyte yhdistetään vain yksilölliseen testitunnukseen, joka takaa täydellisen anonymiteetin. Laboratorio ei tiedä, kenelle näyte kuuluu, eikä tuloksia jaeta kolmansille osapuolille. Sinulla on myös mahdollisuus poistaa testituloksesi niiden saamisen jälkeen.

DNA Hormoniterveystesti

NRP2 (Neuropiliini 2): NRP2 on reseptori, joka näyttelee keskeistä roolia angiogeneesissä ja lymfangiogeneesissä sekä hermosolujen ohjauksessa. Se reagoi verisuonten endoteelikasvutekijöiden ja semaforiinien kanssa vaikuttaen verisuonten ja hermojen kehittymiseen. NRP2 on myös mukana syövän etenemisessä, erityisesti kasvainten angiogeneesissä ja etäpesäkkeiden muodostumisessa, ja sillä on tärkeä rooli kehityksellisissä prosesseissa.

NRP2

SYCP2L (Synaptonemal Complex Protein 2-Like): SYCP2L on proteiini, joka osallistuu meioosiin ja jolla on keskeinen rooli synaptonemaalisen kompleksin muodostumisessa. Tämä rakenne on välttämätön homologisten kromosomien pariutumiselle ja rekombinaatiolle. SYCP2L on tärkeä geneettisen rekombinaation ja hedelmällisyyden mekanismien ymmärtämiseksi, ja sillä on potentiaalisia vaikutuksia lisääntymisbiologiassa ja siihen liittyvissä häiriöissä.

SYCP2L

SEMA4B (Semaforiini 4B): SEMA4B on geeni, joka koodaa entsyymiä, joka on välttämätön selenoproteiinien biosynteesissä. Selenoproteiinit sisältävät aminohappoa selenosysteiiniä. Pääasiassa sytoplasmassa sijaitseva SEPHS1 näyttelee keskeistä roolia seleenimetaboliassa tuottamalla selenofosfaattia, seleenin aktivoitua muotoa, joka tarvitaan selenosysteiinin liittämiseen proteiineihin. Tämän toiminnan kautta SEPHS1 tukee selenoproteiinien oikeaa synteesiä, jotka ovat tärkeitä monille solun prosesseille ja solujen yleisen terveyden ylläpidolle.

SEMA4B

DPYSL5 (Dihydropyrimidinase Like 5): DPYSL5 kuuluu proteiiniperheeseen, joka on mukana neurokehityksessä, erityisesti aksonien kasvussa ja ohjauksessa. Se osallistuu hermosolujen korjautumiseen ja sen merkitystä neurodegeneratiivisissa sairauksissa on tutkittu.

DPYSL5

CDC5L (Cell Division Cycle 5-Like): CDC5L on proteiini, joka näyttelee keskeistä roolia solusyklin etenemisen säätelyssä ja esiasteisen lähetti-RNA:n (pre-mRNA) silmukoinnissa. Se on välttämätön osa kompleksia, joka auttaa ylläpitämään genomin vakautta ja varmistaa kromosomien oikean jakautumisen solunjakautumisen aikana. Muutokset tai mutaatiot CDC5L:ssä voivat häiritä normaalia solusyklin kontrollia, johtaa solujen poikkeavuuksiin ja mahdollisesti edesauttaa syövän kehittymistä. Tutkimus CDC5L:stä pyrkii selventämään sen roolia solusyklin säätelyssä sekä sen mahdollisia vaikutuksia syöpähoidoissa.

CDC5L

AQP10 (Aquaporin 10): AQP10 kuuluu aquaporiinien eli veden kanavien perheeseen, jotka osallistuvat veden ja pienten liuenneiden aineiden kuljetukseen solukalvojen läpi. Sitä esiintyy pääasiassa suolistossa, ja se edistää veden imeytymistä sekä ruoansulatusjärjestelmän toimintaa. Vaikka sen tarkat fysiologiset tehtävät ovat vielä tutkimuksen kohteena, AQP10 todennäköisesti auttaa ylläpitämään veden ja elektrolyyttitasapainoa, mikä voi olla merkityksellistä ruoansulatuskanavan terveydelle ja sairauksille.

AQP10

CDH12 (Cadherin 12): CDH12 kuuluu kadheriinien superperheeseen, proteiineihin, jotka välittävät solujen välistä kiinnittymistä. Sitä esiintyy pääasiassa hermostossa, ja se on keskeisessä roolissa hermoston kehityksessä ja yhteyksissä. CDH12:n muutokset on yhdistetty neurokehityksellisiin häiriöihin sen vaikutuksen vuoksi aivojen rakenteeseen ja toimintaan.

CDH12

NRSN1 (Neurensin 1): NRSN1 on neuroniproteiini, joka saattaa vaikuttaa synaptiseen toimintaan ja plastisuuteen. Vaikka sen tarkka rooli aivoissa ei ole täysin ymmärretty, sen uskotaan osallistuvan välittäjäaineen vapautumisen ja neuronisen signaloinnin säätelyyn, mikä voi vaikuttaa oppimiseen ja muistiin.

NRSN1

FANCC (Fanconin anemiaa täydentävä ryhmä C): FANCC on geeni, joka koodaa proteiinia, joka osallistuu Fanconin anemian (FA) reittiin, joka on välttämätön DNA:n korjaukselle ja genomin vakauden ylläpitämiselle. FANCC:n mutaatiot voivat johtaa Fanconin anemiaan, harvinaiseen perinnölliseen sairauteen, johon liittyy luuytimen vajaatoiminta, synnynnäiset poikkeavuudet ja lisääntynyt riski syöpään.

FANCC

RBFOX1 (RNA Binding Fox-1 Homolog 1): RBFOX1 on RNA:ta sitova proteiini, joka näyttelee keskeistä roolia vaihtoehtoisen silmukoinnin säätelyssä. Se vaikuttaa mRNA-transkriptioden monimuotoisuuteen ja toimintaan hermostossa ja luustolihaksissa. Kohdistamalla monenlaisiin esiaste-mRNA:ihin RBFOX1 säätelee silmukointimalleja hallitakseen geeniekspressiota, joka on tärkeää hermosolujen kehityksessä, synaptisessa toiminnassa ja lihassolujen erilaistumisessa. Oikea RBFOX1-toiminta on välttämätöntä keskushermoston kehitykselle, ja sen häiriöt on yhdistetty neurologisiin sairauksiin, kuten epilepsiaan ja autismikirjon häiriöihin.

RBFOX1

IL17RA (Interleukiini 17 -reseptori A): IL17RA on osa interleukiini 17:n (IL-17) reseptorikompleksia, joka on sytokiini ja näyttelee keskeistä roolia tulehdus- ja immuunivasteiden säätelyssä. IL17RA-signaalitus on välttämätöntä ulkoisten patogeenien torjunnassa, ja se osallistuu useiden autoimmuunisairauksien ja tulehduksellisten sairauksien, kuten psoriasiksen, reuman ja ankylosoivan spondyliitin, kehittymiseen. IL17RA:n ja IL-17-signaalireitin kohdentaminen on tärkeä osa näiden sairauksien nykyistä terapeuttista tutkimusta.

IL17RA

MAP3K1 (Mitogeenilla aktivoituva proteiinikinaasikinaasi kinaasi 1): MAP3K1 on keskeinen osa MAPK-signalointireittiä, joka säätelee olennaisia soluprosesseja, kuten proliferaatiota, erilaistumista ja stressivastetta. MAP3K1:n mutaatiot voivat vaikuttaa kehityshäiriöihin ja liittyvät erilaisiin syöpätyyppeihin.

MAP3K1

KLRK1 (Killer Cell Lectin Like Receptor K1): KLRK1 on geeni, joka koodaa aktivoivan reseptorin luonnollisissa tappajasoluissa (NK-solut) ja joissakin T-soluissa. Se on keskeisessä roolissa immuunivalvonnassa tunnistamalla kohdesolujen stressin aiheuttamia ligandeja, mikä käynnistää infektoitujen tai muuttuneiden solujen tuhoamisen. KLRK1 on olennainen kehon puolustuksessa virusinfektioita ja tiettyjä syöpiä vastaan.

KLRK1

KIF1A (Kinesin Family Member 1A): KIF1A on hermosoluille spesifinen moottoriproteiini, joka on välttämätön aksonikuljetukselle, prosessille, joka on keskeinen hermosolujen oikean toiminnan ja eloonjäämisen kannalta. KIF1A:lla on tärkeä rooli hermoston kehityksessä ja ylläpidossa, ja tämän proteiinin mutaatiot liittyvät neurodegeneratiivisiin sairauksiin sekä kehityksellisiin neurologisiin häiriöihin.

KIF1A

MAP4K5 (Mitogeenilla aktivoituva proteiinikinaasikinaza kinaza kinaza 5): MAP4K5 on geeni, joka koodaa proteiinia, joka osallistuu MAP-kinaasin signalointiketjuun, välittäen signaaleja solun pinnalta tumaan. Se vaikuttaa solujen vasteisiin, kuten tulehdukseen, stressireaktioihin ja immuunisäännöstelyyn, ja saattaa osallistua autoimmuunisairauksien mekanismeihin.

MAP4K5

CD36 (Cluster of Differentiation 36): CD36 on monikäyttöinen proteiini, joka toimii reseptorina useille ligandeille, mukaan lukien oksidized LDL, rasvahapot ja fosfolipidit. Se näyttelee keskeistä roolia rasvahappojen aineenvaihdunnassa, tulehduksessa ja aterogeneesissä. CD36:n osallistuminen lipidiaineenvaihduntaan sekä sen vaikutus sydän- ja verisuonitauteihin ja metaboliseen oireyhtymään tekevät siitä tärkeän kohteen lääketieteellisessä tutkimuksessa.

CD36

RAD52 (RAD52-homologi, DNA:n korjausproteiini): RAD52 on geeni, joka koodaa proteiinia, joka on välttämätön DNA:n kaksoisjuosteiden katkosten korjaamisessa ja genomisen vakauden ylläpitämisessä. Se osallistuu erityisesti homologiseen rekombinaatiokorjausreittiin, joka varmistaa tarkan DNA:n korjauksen solunjakautumisen aikana. RAD52:n puutteellisuudet voivat edistää genomista epävakautta, lisäten syövän ja tiettyjen periytyvien sairauksien riskiä.

RAD52

TRPS1 (Tricho-Rhino-Phalangeal Syndrome Type I): TRPS1 on transkriptiotekijä, joka näyttelee keskeistä roolia luiden, hiusten ja sidekudoksen kasvun ja kehityksen säätelyssä. TRPS1:n mutaatiot johtavat Tricho-Rhino-Phalangeal -oireyhtymään, jolle ovat tyypillisiä kraniofasiaaliset ja tuki- ja liikuntaelimistön poikkeavuudet. TRPS1:n toiminnan ymmärtäminen on tärkeää tämän oireyhtymän diagnosoinnin ja hoidon kannalta, ja sen roolia kudosten kehityksessä ja erilaistumisessa tutkitaan aktiivisesti.

TRPS1

MCFD2 (Multiple Coagulation Factor Deficiency 2): MCFD2 on geeni, joka koodaa proteiinia, joka on välttämätön hyytymistekijöiden V ja VIII kuljetukselle ja oikealle laskostumiselle. Nämä tekijät ovat kriittisiä veren hyytymiselle. MCFD2:n mutaatiot voivat johtaa yhdistettyyn hyytymistekijöiden V ja VIII puutokseen, joka on harvinainen verenvuotohäiriö, mikä korostaa sen tärkeää roolia hemostaasissa ja häiriintyneen proteiinikuljetuksen vaikutusta veren hyytymiseen.

MCFD2

HNF4A (Hepatosyyttien ydintekijä 4 alfa): HNF4A on geeni, joka näyttelee keskeistä roolia maksan kehityksessä ja toiminnassa. Se koodaa transkriptiotekijän, joka vastaa geenien ilmentymisen säätelystä, ja nämä geenit liittyvät maksan muodostumiseen, glukoosin aineenvaihduntaan ja lipidien aineenvaihduntaan. HNF4A:n mutaatiot voivat johtaa aineenvaihduntasairauksiin, mukaan lukien nuoruusiän tyypin MODY-diabetes.

HNF4A

OAT (Ornitiini-aminotransferaasi): OAT on geeni, joka koodaa ornitiini-aminotransferaasi-entsyymiä, joka on keskeisessä roolissa ureasyklissä. Tämä entsyymi katalysoi ornitiinin muuttumista sitrulliiniksi, auttaen kehoa poistamaan ammoniakkia. OAT-geenin mutaatiot voivat häiritä tätä prosessia, mikä johtaa hyperammonemiaan — tilaan, jolle on ominaista kohonneet veren ammoniakkipitoisuudet, jotka voivat vaikuttaa neurologiseen toimintaan.

ERMP1 (Endoplasmic Reticulum Metallo Protease 1): ERMP1 on geeni, joka koodaa proteiinia, joka osallistuu proteiinien käsittelyyn ja kypsymiseen endoplasmisen retikulumin (ER) sisällä. Se auttaa ylläpitämään proteiinien tasapainoa hajoittamalla väärin laskostuneita tai kokoamattomia proteiineja ja tukee siten ER:n asianmukaista toimintaa. ERMP1:llä on rooli soluprosesseissa, kuten immuunivasteessa ja ER-yhdistetyssä hajoituksessa (ERAD), ja sen säätelyn häiriöt voivat edistää sairauksia, kuten neurodegeneraatiota ja syöpää.

ERMP1

TMEM116 (Transmembrane Protein 116): TMEM116 on geeni, joka koodaa kalvoproteiinia, joka osallistuu erilaisiin solun sisäisiin prosesseihin. Vaikka sen tarkkaa toimintaa tutkitaan yhä, TMEM116:n uskotaan osallistuvan solukuljetukseen ja signalointireitteihin, mukaan lukien kalvon dynamiikka, rakkulakuljetus ja ionikanavien säätely. Uusin tutkimus viittaa siihen, että se saattaa vaikuttaa solun tasapainoon ja solunsisäiseen viestintään, ja TMEM116:n säätelyn häiriöt voivat vaikuttaa erilaisiin fysiologisiin prosesseihin.

TMEM116

CDH19 (Cadherin 19): CDH19 kuuluu kadheriineihin, jotka ovat välttämättömiä solu-soluliitoksille ja kudosten eheydelle. CDH19:llä on erityisen tärkeä rooli hermostossa, sillä se tukee hermosolujen välisiä vuorovaikutuksia ja osallistuu hermoston kehitykseen. Sitä on myös tutkittu neurokehityksellisten häiriöiden, kuten autismikirjon häiriöiden, yhteydessä.

CDH19

RPA2 (Replication Protein A2): RPA2 on Replication Protein A (RPA) -kompleksin alayksikkö, joka näyttelee keskeistä roolia DNA:n replikaatiossa, korjauksessa ja rekombinaatiossa. RPA2 auttaa vakauttamaan ja suojaamaan yksijuosteista DNA:ta (ssDNA) replikaation aikana estäen sen hajoamisen ja tukien muiden DNA:n korjausproteiinien rekrytoitumista. Näiden toimintojen kautta se varmistaa oikean DNA-vauriovasteen ja edistää genomisen vakauden säilymistä. Lisäksi RPA2 osallistuu muihin solun prosesseihin, kuten telomeerien ylläpitoon ja DNA-vauriopisteiden valvontaan.

RPA2

RREB1 (Ras Responsive Element Binding Protein 1): RREB1 on geeni, joka koodaa transkriptiotekijän sitoutuen Ras-vastaiseen elementtiin (RRE). Se osallistuu geeniekspression sääntelyyn Ras-signaalin vaikutuksesta ja sillä on rooli solujen kasvussa ja jakautumisessa.

RREB1

MFF (Mitochondrial Fission Factor): MFF on proteiini, jolla on keskeinen rooli mitokondrioiden dynaamisessa toiminnassa, erityisesti mitokondrioiden jakautumisprosessissa. Rekrytoimalla dynamiinia muistuttava proteiini 1 (Drp1) mitokondrioiden ulkokalvolle, MFF edistää mitokondrioiden jakautumista, mikä on välttämätöntä mitokondrioiden oikealle jakautumiselle, laadunvalvonnalle ja energian aineenvaihdunnalle. Tämä prosessi tukee solujen terveyttä, kasvua ja sopeutumista aineenvaihdunnan vaatimuksiin. MFF:n säätelyn häiriöt voivat häiritä mitokondrioiden muotoa ja toimintaa, vaikuttaen solun energiatasapainoon ja edistäen sairauksien kehittymistä.

GALNT3 (Polypeptidi N-asetyyligalaktosaminitransferaas 3): GALNT3 on geeni, joka koodaa proteiinia, joka osallistuu O-linkitettyyn glykosylaatioon lisäämällä N-asetyyligalaktosamiinia proteiineihin. Tämä muutos on tärkeä proteiinien asianmukaiselle toiminnalle ja solujen signaloinnille. GALNT3:n mutaatiot voivat vaikuttaa kalsiumin ja fosfaatin tasapainoon, mikä johtaa sairauksiin kuten familiaaliseen tuumorikäyhäruokaan.

GALNT3

STXBP5 (Syntaxin Binding Protein 5): STXBP5 on proteiini, joka näyttelee keskeistä roolia välittäjäaineiden vapautuksen säätelyssä synapsien kohdalla. Se vuorovaikuttaa SNARE-kompleksin osien kanssa, tukien rakkulaliikennettä ja eksosytoosia. STXBP5 on tärkeä synaptisen toiminnan kannalta ja se on yhdistetty neurologisiin häiriöihin.

STXBP5

MYH15 (Myosiini raskas ketju 15): MYH15 on geeni, joka koodaa myosiiniraskas ketju -proteiinin, jota esiintyy pääasiassa luustolihaksissa. Myosiinit ovat moottoriproteiineja, jotka ovat välttämättömiä lihasten supistumiselle ja solujen liikkeelle. Vaikka MYH15:n tarkat toiminnot ovat vielä tutkimuksen kohteena, sillä saattaa olla rooli lihasten kehityksessä ja lihasten kokonaisvaltaisessa toiminnassa.

MYH15

HSD17B13, joka tunnetaan myös nimellä Hydroksysteroidi 17-beeta dehydrogenaasi 13, on entsyymi, jota esiintyy pääasiassa maksassa ja joka osallistuu steroidihormonien ja rasvahappojen aineenvaihduntaan. Se kuuluu hydroksysteroidi (17-beeta) dehydrogenaasien (HSD17B) perheeseen, joka katalysoi hydroksysteroidien muuntamista ketosteroideiksi ja päinvastoin. HSD17B13:lla on keskeinen rooli rasvahappoaineenvaihdunnassa, erityisesti pitkäketjuisten rasvahappojen hapettumisessa, ja se paikallistuu peroksisomeihin — soluelimiin, jotka vastaavat rasvahappojen käsittelystä. Sen entsymaattinen aktiivisuus on välttämätöntä pitkäketjuisten rasvahappoasyylikoentsyymi A:iden (acyl-CoA) muuntamiseksi 3-ketoasyylikoentsyymi A:iksi, mikä tukee maksassa tapahtuvaa normaalia toimintaa ja lipidien aineenvaihduntaa.

HSD17B13

MCPH1 (Microcephalin 1): MCPH1 on geeni, jolla on keskeinen rooli aivojen kehityksessä, erityisesti aivojen koon säätelyssä. Se osallistuu DNA-vaurioihin vastaamiseen ja solusyklin säätelyyn. MCPH1:n mutaatiot voivat johtaa mikrokephaliaan, mikä korostaa sen tärkeää roolia neurokehityksessä.

MCPH1

CNTNAP2, joka tunnetaan myös nimellä Contactin Associated Protein-Like 2, on solujen tarttumista säätelevä molekyyli ja kuuluu neureksiinien superperheeseen. Se näyttelee keskeistä roolia hermoston kehityksessä ja toiminnassa, erityisesti neuronien migraatiossa, aksonien ohjauksessa, synapsien muodostumisessa sekä signaalin välityksessä. CNTNAP2:n ilmentyminen on pääasiassa kehittyvässä hermostossa, jossa se toimii yhteistyössä muiden solujen tarttumista säätelevien molekyylien, soluväliaineproteiineiden ja signaalimolekyylien kanssa varmistaen neuronien oikean sijoittumisen ja aksonien reitin löytämisen. CNTNAP2:n ilmentymän tai toiminnan häiriöt voivat vaikuttaa aivojen kehitykseen ja hermoyhteyksiin.

CNTNAP2

LRRC42 (leusiinipitoinen kertaavaa toistojaksoa sisältävä proteiini 42): LRRC42 on geeni, joka koodaa proteiinia, joka kuuluu leusiinipitoisten toistojaksojen (LRR) perheeseen, ja jolle on ominaista toistuvat, leusiinia runsaasti sisältävät sekvenssit. Pääasiassa se sijaitsee soluliman alueella tai solukalvolla, ja LRRC42 osallistuu solun prosesseihin, kuten signaalinsiirtoon, proteiini-proteiini -vuorovaikutuksiin sekä solujen tarttumiseen. Sen LRR-alueet toimivat vuorovaikutuspintoina, jotka mahdollistavat LRRC42:n sitoutumisen tiettyihin kumppaniproteiineihin ja osallistumisen moninaisiin solureitteihin.

LRRC42

KIAA1109: KIAA1109 on geeni, joka liittyy moniin autoimmuunisairauksiin, kuten nivelreumaan, systeemiseen lupus erythematosukseen ja tulehdukselliseen suolistosairauteen. Vaikka sen tarkkaa toimintaa ei vielä täysin ymmärretä, sen ajatellaan näyttelevän keskeistä roolia immuunijärjestelmän säätelyssä ja kehon tulehdusreaktioissa. KIAA1109:n tutkiminen on tärkeää autoimmuunisairauksien geneettisen perustan ymmärtämiseksi ja kohdennettujen hoitojen kehittämisen ohjaamiseksi.

KIAA1109

UBLCP1 (Ubiquitin Like Domain Containing CTD Phosphatase 1): UBLCP1 on proteiini, joka heijastaa fosfataasitoimintaa, joka osallistuu RNA-polymeraasin II, transkription tärkeän entsyymin, säätelyyn. UBLCP1:llä on keskeinen rooli RNA-polymeraasin II C-terminaalisen alueen defosforylaatiossa, mikä vaikuttaa geeniekspressioon ja eri soluprosesseihin sekä sairausmekanismeihin.

UBLCP1

POC1B (POC1 sentrioliproteiini B): POC1B on proteiini, joka näyttelee keskeistä roolia sentriolien rakenteessa ja toiminnassa, jotka ovat olennaisia solun komponentteja. Sentriolot ovat kriittisiä solunjakautumisessa, mikrotubulusten sytoskeletonin järjestäytymisessä sekä siilien ja lippojen muodostumisessa. POC1B edistää sentriolien kokoamista ja ylläpitoa, tukea tarkkaa kromosomien jakoa ja asianmukaista solusykliä. Se on myös ratkaisevassa roolissa siliogenesissä, mikä on tärkeää muun muassa nesteen liikkeelle hengitysteissä, siittiöiden liikkuvuudessa ja aistiärsykkeiden välityksessä.

POC1B

PPARG (Peroksisomin proliferaattoreihin vastaava reseptori gamma): PPARG on tumareseptori, joka säätelee rasvahappovarastointiin, glukoosiaineenvaihduntaan ja adiposyytin erilaistumiseen liittyvien geenien ilmentymistä. Se näyttelee keskeistä roolia insuliiniherkkyydessä, ja siihen kohdistuvat tiatsolidiinidionit, eräs diabeteslääkkeiden luokka. Sen osallisuus aineenvaihduntareiteissä tekee siitä tärkeän geenin lihavuuden, diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien tutkimuksessa.

PPARG

KCNJ3 (Kaliumin jänniteohjatun kanavan alaperhe J jäsen 3): KCNJ3, tunnetaan myös nimellä GIRK1 (G-proteiiniaktivoituva sisäänpäin suuntautuva kaliumkanava 1), on geeni, joka koodaa proteiinia, joka osallistuu hermosolujen ärtyvyyden ja syketaajuuden säätelyyn. Säätämällä kaliumionien virtausta KCNJ3 auttaa vakauttamaan lepo-membraanipotentiaalia ja moduloimaan toiminta-impulsseja hermosoluissa ja sydänlihassoluissa. KCNJ3:n säätelyn häiriöt voivat myötävaikuttaa neurologisiin sairauksiin, kuten epilepsiaan ja mielialahäiriöihin, sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.

KCNJ3

KRT72 (Keratini 72): KRT72 on geeni, joka koodaa tyyppi II keratiinia, joka on keskeinen osa epiteelisolujen sytoskeletonin rakennetta. Se näyttelee tärkeää roolia hiustuppien rakenteellisen eheyden ja asianmukaisen toiminnan ylläpitämisessä. KRT72:n mutaatiot liittyvät usein hiushäiriöihin, mikä korostaa sen olennaista merkitystä hiusten muodostumisessa ja ylläpidossa.

KRT72

ASB13 on ASB-proteiiniperheeseen kuuluva jäsen, jolle on tyypillistä ankyriinikertaus- ja SOCS-box -domeenit. Se näyttelee keskeistä roolia proteiinien hajoamisen ja signaloinnin säätelyssä. Toimien E3-ubikitiiniligaasina ASB13 helpottaa tiettyjen proteiinitavoitteiden merkkaamista ja hajottamista. Sen SOCS-box -domeeni vuorovaikuttaa ubikitiini-proteasomijärjestelmän komponenttien, mukaan lukien E2-entsyymien ja Cullin-RING-ligaasikompleksien, kanssa ohjaten kohdennettua proteiinien kiertoa.

ASB13

SERPINE2 (Serpin Family E Member 2): SERPINE2 on seriiniproteaasin estäjä, joka tunnetaan myös nimellä proteaasi neksiini-1, ja se näyttelee keskeistä roolia proteolyysireittien säätelyssä elimistössä. Se osallistuu kudosten uudelleenmuodostukseen, fibrinolyysiin ja neuronien kasvuun, ja auttaa estämään entsyymejä kuten trombiinia ja urokinazetyyppistä plasminogeenin aktivaattoria, jotka ovat tärkeitä veren hyytymisessä ja kudosten korjautumisessa. SERPINE2:n säätelyn häiriöt on yhdistetty sydän- ja verisuonisairauksiin sekä neurologisiin häiriöihin, mikä korostaa sen merkitystä kudosten eheyden ja toiminnan ylläpidossa.

SERPINE2

SCNN1A (Sodium Channel Epithelial 1 Subunit Alpha): SCNN1A on geeni, joka koodaa epiteelisen natriumkanavan (ENaC) alfayksikköä. Tämä kanava säätelee natriumtasapainoa ja nesteiden homeostaasia kudoksissa, kuten keuhkoissa, munuaisissa ja paksusuolessa. Kyseinen yksikkö on välttämätön ENaC:n kokoonpanolle, paikantumiselle ja toiminnalle, mahdollistaen natriumin imeytymisen, joka tukee verenpainetta, nestemäärää ja elektrolyyttitasapainoa. SCNN1A:n mutaatiot voivat muuttaa kanavan toimintaa ja liittyvät sairauksiin, kuten pseudohypoaldosteronismityyppi 1:een (PHA1), joka on suolan säätelyä häiritsevä sairaus.

SCNN1A

MYC (MYC-proto-onkogeeni, BHLH-transkriptiotekijä): MYC on tunnettu onkogeeni, joka näyttelee keskeistä roolia solusyklin säätelyssä, apoptoosissa ja solumuutoksissa. Transkriptiotekijänä se säätelee lukuisten solujen keskeisissä prosesseissa mukana olevien geenien ilmentymistä. MYC:n liikailmentyminen on yleistä monissa syövissä, mikä tekee siitä merkittävän kohteen onkologisessa tutkimuksessa. MYC:n säätelyn ja sen reittien ymmärtäminen on ratkaisevaa kohdennettujen syöpähoitojen kehittämisessä, sillä sen epäsäännöllisyys edistää kasvainten kasvua, etenemistä ja hoitovastustuskykyä.

NTM (Neurotrimin): NTM on hermosolujen adheesiomolekyyli, joka osallistuu hermoverkkojen muodostumiseen. Se näyttelee keskeistä roolia hermoston kehityksessä, erityisesti neurittien kasvussa ja synaptisessa plastisuudessa. Tutkimukset NTM:stä auttavat ymmärtämään paremmin hermoston kehityksen mekanismeja ja sen mahdollisia yhteyksiä neurokehityshäiriöihin.

SOS2 (Son of Sevenless Homolog 2): SOS2 on proteiini, joka osallistuu solujen signalointiin ja Ras/MAPK-reitin aktivaatioon. Se toimii keskeisenä välittäjänä solujen vasteissa kasvutekijöihin, sytokiineihin ja solun ulkopuolisiin signaaleihin, ja vaikuttaa moniin fysiologisiin prosesseihin ja solun toimintoihin.

CDK17 (Syklinistä riippuva kinaasi 17): CDK17 on ydinentsyymi, joka kuuluu syklinistä riippuvien kinaasien perheeseen ja on välttämätön solusyklin säätelyssä, transkription hallinnassa sekä solujen erilaistumisessa. Toimien seryiini/treoniini-proteiinikinaasina CDK17 fosforyloi kohdeproteiineja säädellen niiden aktiivisuutta. Se on keskeisessä roolissa edistämässä solusyklin etenemistä, erityisesti siirtymistä G1-vaiheesta S-vaiheeseen, jossa DNA:n replikaatio tapahtuu.

CDK17

JUP (Junction Plakoglobin): JUP on geeni, joka koodaa plakoglobiinia, proteiinia, jota esiintyy solujen välisissä liitoksissa, mukaan lukien desmosomit ja adherens-liitokset. Plakoglobinilla on keskeinen rooli kudosten rakenteellisen eheyden ylläpitämisessä, erityisesti ihossa ja sydämessä.

SOX2, lyhenne sanoista SRY (Sex Determining Region Y)-Box 2, on keskeinen transkriptiotekijä, joka osallistuu alkion kehitykseen, kantasolujen pluripotenssiin ja kudosten homeostaasiin. Pääasiassa solun tumassa sijaitseva SOX2 säätelee geenien ilmentymistä sitoutumalla tiettyihin DNA-jaksoihin ja ohjaamalla kohdegeenien toimintaa. Se näyttelee merkittävää roolia kantasolujen pluripotenssin ja itseuudistumisen ylläpitämisessä toimien yhdessä muiden transkriptiotekijöiden, kuten OCT4:n ja NANOG:n, kanssa muodostaen ydinverkoston, joka säilyttää alkion kantasolujen erilaistumattoman tilan.

SOX2

PROX1 (Prospero Homeobox 1): PROX1 on transkriptiotekijä, joka säätelee geeniekspressiota ja osallistuu keskeisiin kehityksellisiin prosesseihin. Se näyttelee keskeistä roolia imusuoniston muodostumisessa, maksan kehityksessä ja solujen kohtalon määrittelyssä. Imusuonijärjestelmässä PROX1 toimii imusuonten endoteelisolujen erilaistumisen ja ylläpidon pääsäätelijänä.

PROX1

LARP4B (La-Related Protein 4B): LARP4B on La-ään liittyvien proteiinien (LARP) perheen jäsen, joka osallistuu RNA:n stabiilisuuden ja käännöksen säätelyyn. Vaikka LARP4B:n tarkat tehtävät ovat vielä tutkimuksen kohteena, LARP-proteiinien yleinen rooli on post-transkriptionaalisen geenisäädön edistäminen vaikuttamalla mRNA:n stabiilisuuteen, käännökseen ja solun kasvuun. LARP4B:n ymmärtäminen saattaa tarjota tärkeitä näkökulmia geeniekspression kontrolliin ja sen yhteyksiin RNA:n säätelyn häiriöihin liittyvissä sairauksissa.

LARP4B

PDZD2 (PDZ Domain Containing 2): PDZD2 on monipuolinen PDZ-domaania sisältävä proteiini, joka auttaa järjestämään proteiinikomplekseja solukalvolla, tukien signalointia ja solujen välistä viestintää. Se osallistuu erilaisiin solutoimintoihin, mukaan lukien synaptinen signalointi hermosoluissa, ja sen säätelyn häiriöt voivat liittyä neurologisiin sairauksiin.

PDZD2

FAM53A (Family With Sequence Similarity 53 Member A): FAM53A osallistuu solujen lisääntymisen säätelyyn ja saattaa vaikuttaa solujen kehitykseen ja erilaistumiseen. Vaikka sen toimintaa on tutkittu vähemmän, sen vaikuttaa olevan keskeinen normaalien solutoimintojen ja mahdollisesti solujen eheyden ylläpidon kannalta. Käynnissä oleva tutkimus pyrkii selventämään sen tarkkoja tehtäviä sekä sitä, miten sen säätelyhäiriöt voivat vaikuttaa sairauksien, kuten syövän ja kehityshäiriöiden, mekanismeihin.

FAM53A

KAT2B (Lysiini-asetyylitransferaasi 2B): KAT2B, joka tunnetaan myös nimellä PCAF, koodaa entsyymiä, joka osallistuu histonien asetylaatioon, prosessiin, joka on välttämätön geeniekspression säätelyssä. Se vaikuttaa DNA:n korjautumiseen, solusyklin ohjaukseen ja apoptoosiin sekä näyttelee keskeistä roolia transkription säätelyssä ja kromatiinin muokkaamisessa. KAT2B on yhdistetty syövän kehittymiseen ja eräisiin kehityshäiriöihin.

KAT2B

MROH2A (Maestro Heat-Like Repeat Family Member 2A): MROH2A on proteiini, joka kuuluu maestro-heat-like repeat -toistojensa perusteella luokiteltuun perheeseen, joiden uskotaan osallistuvan lipidien aineenvaihduntaprosesseihin. Sen tarkat toiminnot ovat vielä epäselvät, mutta MROH2A saattaa vaikuttaa solujen lipidimetaboliaan ja sillä voi olla merkitystä aineenvaihduntasairauksissa. Sen roolin tutkiminen voi tarjota uusia näkemyksiä aineenvaihdunnan säätelystä ja lipideihin liittyvien tautimekanismien ymmärtämiseen.

MROH2A

MAP7 (mikrotubuluksiin sitoutuva proteiini 7): MAP7 on proteiini, joka osallistuu mikrotubulusten stabilointiin ja vuorovaikutukseen moottoriproteiinien kanssa. Se vaikuttaa solun liikkeeseen ja järjestäytymiseen sekä osallistuu prosesseihin, kuten mitoosiin ja solunsisäiseen kuljetukseen. MAP7 on tärkeä solun rakenteen ja dynamiikan ylläpitämisessä.

MAP7

RSU1 (Ras Suppressor Protein 1): RSU1 on proteiini, joka on vuorovaikutuksessa keskeisten signalointimolekyylien, mukaan lukien Ras, kanssa. Se näyttelee tärkeää roolia solujen kiinnittymisen ja liikkuvuuden säätelemisessä, ja vaikuttaa useisiin solusignalointireitteihin. RSU1:llä voi myös olla merkitystä syövän etenemisessä ja etäpesäkkeiden muodostumisessa.

RSU1

XYLT1 (Ksylosyylitransferaasi 1): XYLT1 on entsyymi, joka osallistuu proteoglykaanien biosynteesiin, jotka ovat soluväliaineen keskeisiä komponentteja. Se katalysoi ksylosin lisäämistä tiettyihin seriinijäämiin, mikä on olennainen vaihe sidekudosten muodostumisessa. XYLT1-geenin mutaatiot voivat aiheuttaa luuston ja sidekudosten sairauksia, mikä korostaa sen merkitystä kudosten kehityksessä ja ylläpidossa.

XYLT1

GJA10 (Gap Junction Protein Alpha 10): GJA10 on geeni, joka koodaa konneksiiniproteiinia muodostaen gap-liitinkanavia solujen väliseen ionien ja pienten molekyylien suoraan vaihtoon. Tämä viestintä tukee kudosten homeostaasia ja solujen yhteistoimintaa. Silmässä GJA10 auttaa ylläpitämään linssin läpinäkyvyyttä ja toimintaa, ja mutaatioita on yhdistetty kaihiin sekä muihin näköhäiriöihin.

GJA10

CCR3 (C-C Motif Chemokine Receptor 3): CCR3 on reseptori, joka osallistuu eosinofiilien, basofiilien ja T-solujen rekrytointiin ja aktivaatioon, ja sillä on keskeinen rooli tulehdusvasteissa sekä allergisten sairauksien patologiassa. Se toimii pääasiallisena reseptorina eotaksiinille, kemokiinille, joka edistää eosinofiilista tulehdusta esimerkiksi astmassa ja allergisessa nuhassa. CCR3-signaalin säätelyn häiriintyminen voi pahentaa allergisia ja tulehduksellisia tiloja, mikä tekee siitä potentiaalisen kohteen terapeuttiselle interventiolle.

CCR3

SETD7 (SET Domain Containing 7, lysiinin metyylitransferaasi): SETD7 on geeni, joka osallistuu epigeneettiseen säätelyyn ja koodaa entsyymiä, joka metyloi histoniproteiineja. Tämä muutos on keskeisessä asemassa geeniekspression hallinnassa. SETD7-aktiivisuuden säätelyn häiriöt on yhdistetty useisiin sairauksiin, mukaan lukien syövät ja sydän- ja verisuonisairaudet.

SETD7

MAF (MAF BZIP -transkriptiotekijä): MAF on geeni, joka koodaa transkriptiotekijää, joka osallistuu erilaisten kudosten, kuten silmän mykiön ja haiman beetasolujen, kehitykseen ja erilaistumiseen. Se säätelee geeniekspressiota ja vaikuttaa solujen kohtalopäätöksiin. MAF:n mutaatioita on liitetty kehityshäiriöihin ja tiettyihin sairauksiin.

BORCS7 (BLOC-1 Related Complex Subunit 7): BORCS7 on osa BLOC-1:stä (Biogenesis of Lysosome-related Organelles Complex-1). Se näyttelee keskeistä roolia lysosomiin liittyvien organellien muodostumisessa, kuten melanosomien muodostumisessa melanosyyteissä. BORCS7:n toimintahäiriö voi vaikuttaa pigmentaatioon ja neurologisiin toimintoihin.

BORCS7

LRRC6 (leusiinipitoista toistojaksoa sisältävä proteiini 6): LRRC6 on geeni, joka koodaa proteiinia, joka osallistuu solujen värttinäisten rakenteeseen. Värttinäiset ovat keskeisessä roolissa solujen liikkeessä ja signaalien välityksessä. LRRC6-geenin mutaatiot voivat aiheuttaa siliarustoja, joukkoa perinnöllisiä sairauksia, joille on ominaista värttinäisten toimintahäiriö ja erilaiset kliiniset oireet.

LRRC6

ETS2 (ETS Proto-Onkogeeni 2, Transkriptiotekijä): ETS2 on geeni, joka koodaa ETS-perheeseen kuuluvan transkriptiotekijän. ETS2:n kaltaiset transkriptiotekijät säätelevät tiettyjen kohdegeenien ilmentymistä sitoutumalla erityisiin DNA-sekvensseihin. ETS2:lla on tärkeä rooli soluprosesseissa, kuten solujen jakautumisessa, erilaistumisessa ja kehityksessä. ETS2:n säätelyn häiriöt on liitetty syöpään ja kehityksellisiin sairauksiin.

ETS2

LEMD3 (Laminia sitoutunut polypeptidi 2, isomuoto 1): LEMD3 on geeni, joka koodaa tumakotelon yhteydessä olevaa proteiinia, jolla on rooli tuman rakenteessa ja järjestäytymisessä. LEMD3:n mutaatiot on yhdistetty Buschke-Ollendorffin syndroomaan, harvinaiseen perinnölliseen sairauteen, joka vaikuttaa luustoon ja ihoon.

LEMD3

SH2B3 (SH2B-adaptoriproteiini 3): SH2B3 (SH2B-adaptoriproteiini 3) on adaptoriproteiini, joka säätelee negatiivisesti sytokiinien välitystä hematopoieettisissa soluissa. Se näyttelee keskeistä roolia hematopoieettisten kantasolujen homeostaasin ylläpidossa sekä immuunivasteiden kontrolloinnissa. SH2B3-geenin mutaatiot liittyvät erilaisiin hematologisiin sairauksiin, mukaan lukien myeloproliferatiiviset neoplasmat ja autoimmuunisairaudet, mikä korostaa sen merkitystä verisolujen kehityksessä ja immuunisääntelyssä.

SH2B3

FGFR2 (Fibroblastien kasvutekijäreseptori 2): FGFR2 on reseptori, joka sitoutuu fibroblastien kasvutekijöihin ja jolla on keskeinen rooli solujen kasvussa, erilaistumisessa ja kudosten korjautumisessa. Se on välttämätön normaalille kehitykselle, ja FGFR2:n mutaatiot liittyvät useisiin kehityshäiriöihin, kuten kraniosynostoosiin ja luuston dysplasiaan, ja ne ovat myös osallisina tietyissä syöpätyypeissä.

FGFR2

EIF4A1, joka tunnetaan myös nimellä Eukaryoottinen translAtion aloitusfaktori 4A1, on voimakkaasti säilynyt RNA-helekaasientsyymi, joka näyttelee keskeistä roolia proteiinisynteesin välttämättömässä aloitusvaiheessa. Kuuluen DEAD-box RNA -helekaasiperheeseen, EIF4A1 vastaa mRNA:n sekundaarirakenteiden purkamisesta, mikä mahdollistaa ribosomien pääsyn aloituskodoniin ja proteiinin tuotannon käynnistämisen. Se toimii osana eukaryoottista translAtion aloituskompleksia, työskennellen yhdessä muiden aloitusfaktorien kanssa sitoutuen mRNA:n 5' ei-koodaavaan alueeseen (UTR) ja sitä tutkien.

EIF4A1

PAX5, joka tunnetaan myös nimellä Paired Box 5, on transkriptiotekijä, joka näyttelee keskeistä roolia B-solujen kehityksessä ja erilaistumisessa. Se kuuluu PAX-transkriptiotekijäperheeseen, jolle on ominaista säilynyt paired box -domeeni, joka osallistuu DNA:n sitomiseen ja proteiinien vuorovaikutuksiin. PAX5 on välttämätön B-solulinjan sitoutumisen määrittämisessä hematopoieesin aikana, ja sitä ilmaistaan esisolulinjoissa, jotka ovat määräytyneet kehittymään B-soluiksi, tukien näin niiden kehitystä hematopoieettisista kantasoluista.

PAX5

COG1 (Component Of Oligomeric Golgi Complex 1): COG1 on osa COG-kompleksia, joka on olennainen Golgin normaalille toiminnalle ja proteiinien kuljetukselle solussa. COG1:n asianmukainen toiminta on välttämätöntä glykoproteiinien käsittelylle, ja COG1:n mutaatiot voivat häiritä Golgin toimintaa, mikä johtaa synnynnäisiin glykolysointihäiriöihin – ryhmään aineenvaihduntasairauksia, jotka aiheuttavat erilaisia kehitysongelmia.

COG1

PRB2 (Proliinirikas proteiini BstNI alaperhe 2): PRB2 on proteiini, joka osallistuu suun ja syljen biologiaan. Se näyttelee keskeistä roolia hammaskiilteen muodostumisessa ja suun limakalvon puolustuksessa. Osana proliinirikkaiden proteiinien perhettä PRB2 on tärkeä suun terveyden ylläpidossa ja suojaa hammasmätää sekä muita suun sairauksia vastaan.

PRB2

FOXO3 (Forkhead Box O3): FOXO3 on transkriptiotekijä, joka näyttelee keskeistä roolia solunjakson pysäytykseen, DNA:n korjaukseen ja apoptoosiin osallistuvien geenien säätelyssä. Se on tärkeä tekijä pitkäikäisyyden ja ikääntymiseen liittyvien sairauksien tutkimuksessa, vaikuttaen prosesseihin, jotka säätelevät ikääntymistä. Ikääntymistutkimuksessa FOXO3 nousee keskeiseksi tekijäksi, ja tutkijat pyrkivät ymmärtämään sen roolia elämän ja ikääntymisen monimutkaisissa mekanismeissa.

FOXO3

C-reaktiivisen proteiinin (CRP) testi mittaa CRP-pitoisuutta veressä, joka on merkki elimistön tulehduksesta. Kohonneet CRP-arvot voivat viitata akuuttiseen tulehdukseen, infektioihin tai kroonisiin sairauksiin, kuten nivelreumaan ja sydänsairauksiin. Tämä testi on yleisesti käytetty tulehdustilojen diagnosointiin ja seurantaan, pahenemisvaiheiden havaitsemiseen sekä sydän- ja verisuoniriskin arviointiin. Säännöllinen CRP-testaus auttaa ohjaamaan hoitopäätöksiä ja arvioimaan, kuinka hyvin hoidot vähentävät tulehdusta.

NR3C2, joka tunnetaan myös nimellä Nuclear Receptor Subfamily 3 Group C Member 2 tai mineralokortikoidireseptori (MR), on tumareseptoriproteiini, joka näyttelee keskeistä roolia elektrolyyttitasapainon ja verenpaineen säätelyssä. Se toimii ligandiin aktivoituvana transkriptiotekijänä, jota esiintyy pääasiassa kohdesolujen sytoplasmassa. Sitoutuessaan mineralokortikoidihormoneihin kuten aldosteroniin, NR3C2 kokee konformaatiomuutoksen ja siirtyy tumaan välittääkseen vaikutuksensa. Sen päätehtäviin kuuluu natrium- ja kaliumioneiden kuljetuksen säätely munuaisessa, paksusuolessa ja sylkirauhasissa.

NR3C2

MECOM (MDS1 ja EVI1 kompleksilokuksessa): MECOM on transkriptionaalinen säätelijä, joka osallistuu hematopoieesiin sekä tiettyjen syöpien, erityisesti myelooisen leukemian, kehittymiseen. Se koodaa EVI1-proteiinia, jolla on rooli geenien säätelyssä, solujen jakautumisessa ja solujen erilaistumisessa.

MECOM

IL12B (Interleukiini 12B): IL12B on geeni, joka koodaa interleukiini-12:n (IL-12) p40-alayksikköä, joka on immuunivasteisiin osallistuva sytokiini. IL-12:lla on kriittinen rooli immuunijärjestelmän toiminnan stimuloimisessa infektioita ja kasvaimia vastaan edistämällä interferoni-gamma (IFN-γ) tuotantoa sekä T-solujen ja luonnollisten tappajasolujen (NK-solut) aktivoitumista.....


IL12B

ESR1, joka tunnetaan myös nimellä estrogeenireseptori alfa, on proteiini, joka kuuluu tumallisten hormonireseptorien perheeseen ja toimii transkriptiotekijänä. Se on keskeisessä roolissa estrogeenin, steroidihormonin, vaikutusten välittämisessä eri kudoksissa kehossa. ESR1 on välttämätön geeniekspression säätelyssä vasteena estrogeenin sitoutumiselle. Estrogeenin puuttuessa ESR1 pysyy inaktiivisena sytoplasmassa, sitoutuneena lämpöshokkiproteiineihin. Kun estrogeeni sitoutuu, ESR1 kokee konformaatiomuutoksen, irtoaa lämpöshokkiproteiineista ja siirtyy tumaan vaikuttamaan geenien transkriptioon.

ESR1

ARRDC3 (Arrestiinidomaaneja sisältävä 3): ARRDC3 on geeni, jonka uskotaan säätelevän solun signalointireittejä, ja sitä on tutkittu sen mahdollisesta roolista kasvainten tukahduttamisessa. Se osallistuu reseptoreiden sisäistymiseen ja voi vaikuttaa solujen vasteisiin ulkoisiin signaaleihin, mukaan lukien aineenvaihdunnan säätelyyn liittyvät signaalit.

ARRDC3

APCS (Amyloid P Component, Serum): APCS on proteiini, jolla on keskeinen rooli synnynnäisessä immuunijärjestelmässä, ja se auttaa infektion ja vammojen torjunnassa. Se sitoutuu taudinaiheuttajiin ja vaurioituneisiin soluihin tukeakseen niiden poistamista, ja se on myös osallisena amyloidi-plakkien muodostuksessa, mikä yhdistää sen esimerkiksi Alzheimerin tautiin. Sen tehtävät immuunivasteen säätelyssä ja tulehduksessa tekevät siitä terapeuttisen tutkimuksen kohteen.

APCS

TUSC1 (Tumor Suppressor Candidate 1): TUSC1 on geeni, jonka uskotaan toimivan kasvaimen estoaineena, vaikuttaen solujen kasvun säätelyssä ja apoptoosin edistämisessä. TUSC1:n ilmentymisen vähenemistä on havaittu erilaisissa syöpäsairauksissa, mikä tukee sen potentiaalista suojaavaa roolia syövän kehittymistä vastaan.

TUSC1

TFRC (transferriinireseptori): TFRC on mittari, joka heijastaa elimistön raudan tasapainosta vastaavan keskeisen proteiinin aktiivisuutta. TFRC välittää transferriiniin sitoutuneen raudan soluihin ja on välttämätön erytropoiesikselle. Sitä käytetään myös laajalti solujen lisääntymisen markkerina, ja sen säätelyhäiriöt liittyvät muun muassa anemiaan ja syöpään.

TFRC

TET2 (Tet-metyylisytosiini-dioxygenaasi 2): TET2 on entsyymi, joka katalysoi 5-metyylisytosiinin muuntumista 5-hydroksimetyylisytosiiniksi DNA:ssa. Tämä toiminta on keskeinen aktiivisessa DNA:n demetylaatiossa, mikä on olennaista geeniekspression säätelyssä, solujen erilaistumisen ohjaamisessa ja genomin vakauden ylläpitämisessä. TET2:n mutaatioita esiintyy usein hematologisissa maligniteeteissa, mukaan lukien myelodysplastiset oireyhtymät ja akuutti myelooinen leukemia, mikä korostaa sen roolia epigeneettisessä säätelyssä ja syövän kehittymisessä.

TET2

TMEM243 (Transmembrane Protein 243): TMEM243 on geeni, joka koodaa kalvoproteiinia, jonka toimintoja ei vielä ole hyvin tunnettu. Kuten monilla tämän tyyppisillä proteiineilla, sillä saattaa olla rooli solujen signalointi- tai kuljetusprosesseissa.

TMEM243

PLEKHG1 (Pleckstrin-alueen homologiaa ja RhoGEF-aluetta sisältävä G1): PLEKHG1 on geeni, joka koodaa proteiinia, joka sisältää pleckstrin-homologia- ja RhoGEF-alueet. Nämä alueet viittaavat siihen, että proteiini osallistuu solun morfologiaan, sytoskelletin järjestäytymiseen ja solujen liikkumiseen liittyvien signaalireittien säätelyyn. Vaikka sen tarkat toiminnot ovat vielä tutkimuksen kohteena, uskotaan PLEKHG1:n vaikuttavan sytoskelletin dynaamisuuteen ja solujen liikkuvuuden säätelyyn.

PLEKHG1

NKX2-1, joka tunnetaan myös nimellä kilpirauhasen transkriptiotekijä 1 (TTF-1), on transkriptiotekijä, joka säätelee geeniekspressiota sitoutumalla spesifisiin DNA-jaksoihin. Se kuuluu NKX-perheen homeodomini-proteiinien ryhmään ja näyttelee keskeistä roolia kilpirauhasen, keuhkojen ja aivojen kehityksessä ja toiminnassa. Kilpirauhasessa NKX2-1 on ilmentynyt sikiönkehityksen aikana ja on välttämätön kilpirauhasen follikkelisolujen muodostumiselle ja erilaistumiselle.

NKX2-1

PTPN7 (proteiinityrosiini-fosfataasi, ei-reseptorityyppi 7): PTPN7 on entsyymi, joka osallistuu solujen viestintään, erityisesti immuunijärjestelmässä. Se näyttelee keskeistä roolia T-solujen aktivoinnin ja erilaistumisen säätelyssä, vaikuttaen siten immuunivasteisiin. PTPN7:n säätelyn häiriintyminen voi edesauttaa immuunijärjestelmään liittyviä sairauksia ja sillä saattaa olla merkitystä autoimmuunitaudeissa sekä syövässä sen vaikutusten vuoksi solujen viestintäreiteissä.

PTPN7

TRDMT1 (tRNA (sytosiini(38)-C(5))-metylaasientsyymi): TRDMT1 on entsyymi, joka katalysoi sytosiinin metylointia tRNA-molekyylien 38. asemassa. Tätä muutosta, joka tunnetaan nimellä 5-metyylisytosiini (m5C), pidetään tärkeänä tRNA:n vakauden, oikean laskostumisen ja tarkean kodonin tunnistuksen kannalta proteiinisynteesin aikana. TRDMT1:n välittämä metylointi tukee keskeisiä soluprosesseja, kuten geeniekspression säätelyä ja stressivasteita. TRDMT1:n toiminnan häiriintyminen on liitetty sairauksiin, kuten syöpään ja neurodegeneratiivisiin häiriöihin.

TRDMT1

NFKBIE (NF-Kappa-B Inhibiittori Epsilon): NFKBIE on geeni, joka koodaa NF-kappa-B -reitin keskeisen säätelijän. Tämä reitti on tärkeä immuunivasteissa, tulehduksessa ja solujen eloonjäämisessä. Se toimii estämällä NF-kappa-B:n aktiivisuutta, auttaen hallitsemaan immuunijärjestelmään ja tulehdusprosesseihin osallistuvien geenien ilmentymistä. NFKBIE:n säätelyhäiriöt on yhdistetty autoimmuunisairauksiin, krooniseen tulehdukseen ja syöpään, korostaen sen roolia immuunisääntelyssä ja sairauksien kehittymisessä.

NFKBIE

LYRM7 (LYR Motif Containing 7): LYRM7 on geeni, joka koodaa proteiinia, joka osallistuu mitokondrion kompleksin I kokoamiseen, joka on keskeinen osa mitokondrion hengitysketjua. Tämä kompleksi on välttämätön energian tuotannolle oksidatiivisen fosforylaation kautta. LYRM7:n mutaatiot tai säätelyhäiriöt voivat aiheuttaa mitokondrion toimintahäiriöitä, mikä vaikuttaa metabolisiin ja neurodegeneratiivisiin sairauksiin. Sen rooli energian aineenvaihdunnassa korostaa sen merkitystä solun toiminnan ja elinkelpoisuuden ylläpitämisessä.

LYRM7

POGZ (Pogo Transposable Element Derived with ZNF Domain): POGZ on proteiini, jossa on sinkkisormialueita ja joka näyttelee keskeistä roolia kromatiinin uudelleenmuokkauksessa ja geenien säätelyssä. Se on välttämätön kromatiinirakenteen muokkaamisessa ja geeniekspression hallinnassa. POGZ:n mutaatiot liittyvät neurokehityksellisiin häiriöihin, mikä korostaa sen merkitystä aivojen kehityksessä ja toiminnassa.

POGZ

FARSA (Fenyylalanyl-tRNA-syntetaasin alayksikkö alfa): FARSA on proteiini, joka osallistuu proteiinisynteesin käännösprosessiin, ja se vastaa erityisesti fenyylialaniinin kiinnittämisestä vastaavaan tRNA:han. Tämä toiminto on välttämätön RNA:n tarkalle kääntämiselle proteiineiksi. FARSA:n mutaatiot tai säätelyn häiriöt voivat johtaa virheisiin proteiinisynteesissä, mikä saattaa aiheuttaa erilaisia solutoiminnan häiriöitä ja edistää sairauksien kehittymistä.

FARSA

ADAL (adenosiinideaminaasin kaltainen): ADAL (adenosiinideaminaasin kaltainen) on proteiini, joka muistuttaa adenosinideaminaasia (ADA) ja on mukana puriinimetaboliassa. Se näyttelee keskeistä roolia adenosiinin hajoamisessa, joka on molekyyli, tärkeä solun energiansiirrolle ja signaloinnille. ADAL:n aktiivisuus adenosiinimetaboliassa on välttämätöntä solun energiatasapainon ja nukleotidien homeostaasin ylläpitämiseksi.

ADAL

LGR4 (Leukiinirikas toistojaksoja sisältävä G-proteiinikytkentäinen reseptori 4): LGR4 on G-proteiinikytkentäinen reseptori, jolla on keskeinen rooli signalointireiteissä, mukaan lukien Wnt-signalointi. Se on tärkeä kudosten kehitykselle, ylläpidolle ja homeostaasille, ja sitä on tutkittu erityisesti kantasolubiologian ja elinten uudistumisen yhteydessä.

LGR4

Tex26 (Testis Expressed 26): Tex26 on geeni, jota ilmaistaan pääasiassa kiveksissä, ja sen ajatellaan osallistuvan kivesten toimintaan ja kehitykseen. Vaikka sen tarkat toiminnot eivät vielä ole täysin selviä, Tex26:n katsotaan olevan tärkeä lisääntymisbio­lo­giassa ja sillä saattaa olla merkitystä hedelmällisyyteen liittyvässä tutkimuksessa.

Tex26

MPHOSPH6 (M-faasin fosfoproteiini 6): MPHOSPH6 on proteiini, joka osallistuu solusyklin säätelyyn, erityisesti mitoosin aikana. Se on välttämätön solunjakautumisen oikean kulun varmistamisessa, ja sitä on tutkittu syövän yhteydessä, jossa solusyklin säätelyn häiriöt ovat yleinen piirre.

MPHOSPH6

HMGCS2 (3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-CoA-syntaasi 2): HMGCS2 on geeni, joka koodaa entsyymiä, joka osallistuu ketonirunkojen tuotantoon — vaihtoehtoisiin energianlähteisiin, joita syntyy paaston tai vähähiilihydraattisten olosuhteiden aikana. Se näyttelee keskeistä roolia energiametaboliassa ja sitä ilmentyy pääasiassa maksassa.

HMGCS2

DRD5 (dopamiinireseptori D5): DRD5 on geeni, joka koodaa reseptoria, joka muistuttaa DRD1-reseptoria. Se osallistuu kognitiivisiin ja emotionaalisiin prosesseihin sekä aivojen vasteeseen välittäjäaineisiin. DRD5 on myös kohde tietyissä psykiatristen ja neurologisten häiriöiden farmakologisissa hoidoissa.

DRD5

PRR11 (Proline Rich 11): PRR11 on äskettäin tunnistettu geeni, jonka toiminnot eivät ole vielä täysin selvillä. Sen uskotaan vaikuttavan solusyklin säätelyyn, ja sitä on yhdistetty syövän biologiaan, erityisesti prosesseihin kuten solujen lisääntyminen ja kasvaimen kasvu.

PRR11

TEF (Thyrotrophic Embryonic Factor): TEF on PAR bZIP -transkriptiotekijäperheen (proliini- ja happamia aminohappoja sisältävä emäksinen leusiinivetoketju) jäsen. TEF:llä on keskeinen rooli vuorokausirytmin säätelyssä ja kelloon sidottujen geenien ilmentymisen hallinnassa. Se on välttämätön päivittäisten fysiologisten syklisten, kuten aineenvaihdunnan ja hormonierityksen, ylläpitämisessä. TEF:n epätasapaino voi vaikuttaa vuorokausirytmiin liittyviin häiriöihin ja aineenvaihdunnan terveyteen, mikä korostaa sen merkitystä biologisten prosessien synkronoinnissa ympäristön valo-pimeä -syklin kanssa.

NFIA

Ostoskorisi

Testit, jotka sisältävät tämän tuotteen

Yli 100.000+ asiakkaan luottamus