Sukuhormoneita sitova globuliini (SHBG) on pääasiassa maksassa tuotettu glykoproteiini, joka sitoo ja kuljettaa sukupuolisteroideja—ensisijaisesti testosteronia ja estradiolia—verenkierrossa. Sitomalla näitä hormoneja SHBG säätelee, kuinka paljon niistä on biologisesti saatavilla kudoksille. Korkea SHBG tavallisesti vähentää testosteronin ja estradiolin vapaata (sitoutumatonta) osuutta, kun taas matala SHBG lisää sitä. Tämän puskuriroolin vuoksi SHBG on tärkeä hormonitasapainon määrääjä sekä miehillä että naisilla, ja sitä mitataan yleensä kokonais-testosteronin ja estradiolin ohella tulkinnan avuksi.

Kun SHBG on kohonnut, suurempi osa testosteronista ja estradiolista sitoutuu proteiineihin, mikä voi laskea vapaata (biokäyttökelpoista) osuutta. Korkea SHBG esiintyy usein suuremman estrogeenialtistuksen yhteydessä (esim. raskaus tai estrogeeniterapia), kilpirauhasen liikatoiminnassa, joissakin maksasairauksissa, ikääntymisen myötä sekä joissakin tapauksissa alhaisen kehonmassan yhteydessä.
Matalat SHBG-tasot liittyvät suurempaan vapaan androgeenin määrään suhteessa kokonaismäärään. Se yhdistetään yleisesti lihavuuteen, insuliiniresistenssiin/tyypin 2 diabetekseen, kilpirauhasen vajaatoimintaan, monikystiseen munasarjojen oireyhtymään (PCOS), nefroottiseen oireyhtymään ja eksogeenisen androgeenin käyttöön.
SHBG auttaa täydentämään kokonais-hormonimittauksia. Yhdessä kokonais-testosteronin tai estradiolin kanssa SHBG mahdollistaa vapaan tai biologisesti aktiivisen hormonin laskemisen (esim. laskennallinen vapaa testosteroni tai vapaan androgeenin indeksi). Tämä yhdistelmämenetelmä parantaa arvion tekemistä silloin, kun oireet ja kokonaisarvot eivät vastaa toisiaan tai kun sitoutumisproteiinin muutoksia epäillään.
